Unikoulutussuunnittelija.

Nukuttaminen, iso N, huutokonsertti, väsytystaistelu, tyyneyden arpapeli...
Rakkaalla vihollisella on monta nimeä.

Kiistämätön faktahan on, että pienten lasten hoitamisessa nukkuttaminen on, ainakin minulle, se KAIKISTA YLITSEPÄÄSEMÄTTÖMIN TAIKATEMPPU. Ruokailut, pukemiset, pesemiset ja muut vastaavat kasvatukselliset toimenpiteet ovat viimekädessä hoidettavissa
1)lahjomalla
2)uhkailemalla
3)huutamalla kovempaa ja pidempään kuin operaation kohteena oleva lapsi.
Mikäli kyseessä on aikuisten oikeasti puhetta ymmärtämätön vauva/taapero niin hänet saadaan kyllä pakottamalla mukautumaan tarpeellisiin asiantiloihin.
Mutta lapsen nukkumaanmenohetken koittaessa eivät em. toimintamallit, kasvatusoppaat, vauva.fi -foorumin neuvot tai edes sielun myyminen saatanalle auta. Nukutusoperaatio kun noudattaa kokonaisuudessaan kaaosteorian metodeja (siis niitä perhosen_räpäyttäessä_siipiään_Tokiossa_alkaa_New_Yorkissa_sataa -juttuja).

TAI SITTEN EI!

Jo ennen koti-isäkauteni alkamista, stressasin vauvan nukuttamista yli kaiken muun. Onneksi, tai "onneksi", jouduin suorittamaan vauvanukutusoperaation ensimmäistä kertaa puolivahingossa. Vaimo soitettiin yllättäen työpaikalleen iltavuoroon, enkä ehtinyt nukkumistouhuja sen enempää jännittämään.
Nukuttamishetken tullessa kävin mielessäni välähdymäisesti läpi tyttäreni kanssa kokemat tuuti_fucking_lullaa -kauhuskenaariot (lastenvaunujen kanssa olohuoneessa rullailua, loputonta sylinukuttamista kävellen ympäri kämppää uusia säkeistöjä vanhoihin lastenlauluihin keksien tai järjettömiä tuttinukutusyrityksiä, muutamia mainitakseni) ja päätin, että kävi miten kävi, poika laitetaan pinnasänkyynsä makaamaan ja silitetään uneen. 45-minuuttisen huutokonsertin päätteeksi vauva tuhisi sängyssään väsyneenä mutta onnellisena ja kun vielä tyttärenikin oli iltasatua odottaessaan nukahtanut omia aikojaan tunsin lävitseni kulkevan lämpimän euforian aallon. Siis sellaisen, että hallitsemattomalla virtsankarkailulla terästettynä olisin voinut vannoa vaihdevuosieni alkaneen.
Ja te nillittäjät siellä, tietenkin hyvitin tyttärelleni lukematta jääneen iltasadun heti seuraavana päivänä.

Tuosta sattumusten sarjasta alkoi tarkoituksenmukainen unikoulutukseni ja muutaman viikon rutiinienoppimisjakson jälkeen vauva nukahtaa nykyään omia aikojaan noin 10 minuutin sisällä pinnasänkyyn laskemisesta.

Kaikille nukutusongelmien kanssa painiville voin vertaistuen hengessä suositella luettavaksi kyseenalaisia uniloruja sisältävää Nyt Vittu Nukkumaan -kirjaa.