Viimeiseen asti olen vältellyt blogin perustamista mutta nyt annoin itselleni periksi.
Jos kerran kaksi negatiivista tekee positiivisen niin toimiikohan sama toisinpäin.
Nykyäänhän on erittäin trendikästä
a) pitää blogia
b) jakaa vanhempainvapaakausi (ainakin, jos olet noin kolmekymppinen, kohtalaisen suuressa kaupungissa asuva vain yhden puolison kanssa lapsia hankkinut ihminen),
joten katsotaan mitä tuleman pitää.
Olen siis 30-vuotias perheenisä (tytär 5/08 ja poika 12/12) Turusta ja otollisista työ- sekä taloustilanteista johtuen päätimme vaimoni kanssa jakaa nuorimman lapsemme vanhempainvapaakauden.
Ensimmäisen lapsemme vauva-aika oli lähes täysin vaimoni vastuulla, sillä tyttäreni syntyessä minulla oli vielä vuosi opiskeluja jäljellä. Vaimoni siis jäi, enemmän tai vähemmän, olosuhteiden pakosta vastasyntyneen kanssa kotiin lähes 2,5 vuodeksi. Itse koin oloni täysin luontevaksi tyttäreni seurassa vasta hänen ollessaan jo lähempänä kahta ikävuotta joten poikamme ilmoittaessa syntymäaikeistaan tein siltä seisomalta päätöksen, että hänen kanssaan en tulisi kokemaan isyyden "käynnistymisvaikeuksia".
Tietenkin vietin tyttäreni kanssa paljon aikaa aina vauvuudesta asti mutta en juurikaan kaksin. Esimerksi nukuttamisen suhteen sorruin oman kärsivällisyyteni venyttämisen sijaan liian usein käyttämään "tissikorttia" ja, mikäli oikein muistan, olimme esikoiseni kanssa ensimmäistä kertaa kaksin yön yli kotona hänen ollessaan jo puolentoista vuoden ikäinen.
Poikani kanssa olen tietoisesti (ja varmasti tiedostamattani) toiminut toisin ja tämä "henkinen kasvutaipaleen isästä Isäksi" kulminoitukoon koti-isäkesääni.
Blogin perustin lähinnä dokumentoidakseni lasten kanssa vietettyä aikaa, sekä hyvässä että pahassa, ja siksi, että jatkuva facebookpäivitysten tekeminen rasittaa yhtälailla minua itseäni kuin kaikkia fb-ystäviäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidätän täyden oikeuden poistaa huonot, tyhmät, vittumaiset tai muuten vaan turhat kommentit :)