(luvassa turhanpäiväistä kiroilua ja itsestäänselviä kärjistyksiä sisältävä teksti)
Miksi, siis miksi, armas viisivuotias tyttäreni on aivan kuin minä? Hän kyllä tietää, mistä naruista pitää vedellä, että saa minut toimimaan tahtonsa mukaan. Ja mikä vielä tärkeämpää, jos en joskus suostu hänen päättömiin vaatimuksiinsa, tietää hän miten minut saa suuttumaan sekunneissa.
Miksei hän voinut periä äitinsä tyyntä, rauhallista ja järkevää mielenlaatua vaan minun, piripäisen apinan mielenhallinnan omaavan tosielämän Räyhä-Ralfin, kolmen sekunnin pinnani?
Miksei hän voinut periä äitinsä tyyntä, rauhallista ja järkevää mielenlaatua vaan minun, piripäisen apinan mielenhallinnan omaavan tosielämän Räyhä-Ralfin, kolmen sekunnin pinnani?
Tänään on kyllä ärsytetty iskää niin ettei paremmasta väliä. SAATANA!
Huudan ja mouhoan tänne, koska koetan epätoivoisesti säilyttää aikuisen auktoriteettini sekä itsekunnioituksen rippeeni vaikka mieleni tekisi viskoa tavaroita, huutaa ja kiroilla ihan VITUSTI!'
Tänään ei tyttärelläni siis mikään ole ollut hyvin. Kun jotain on saatu sovituksi, on mieli muuttunut muutaman minuutin kuluessa. Kun jotain on alettu tehdä, on hermostuttu samoin tein ja jätetty jäljet iskän siivottavaksi. Kun uhkailun, huudon ja lahjonnan onnistuneella kombinaatiolla sain hänet houkuteltua kävelylle, niin teki hän tunnin reissumme aikana kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) kielletyt, ärsyttävät ja vaaralliset temput mitä vain kuvitella voi.
Ja sitä HELVETIN Feliciaa (puhkipaskottua ja puolialastonta babybjörnnukkea) rattaineen pitää kuljettaa mukana JOKA_PERKELEEN_PAIKASSA!
Tiedän, että tämä on kotivanhemman arkea ja sen "ihanaavaanollajanauttialastensaseurasta" -kolikon kääntöpuoli mutta kyllä tällaiset päivät silti pistävät vituttamaan.
No, onneksi huomenna on bänditreenit (perushumppaa, mutta silti) ja niiden jälkeen suuntaamme koko perhe Ulvila-Pori -akselille nauttimaan kiireettömästä juhannuksesta ja valmiiksi katetuista ruokapöydistä. Tack och Hej!
Tiedän, että tämä on kotivanhemman arkea ja sen "ihanaavaanollajanauttialastensaseurasta" -kolikon kääntöpuoli mutta kyllä tällaiset päivät silti pistävät vituttamaan.
No, onneksi huomenna on bänditreenit (perushumppaa, mutta silti) ja niiden jälkeen suuntaamme koko perhe Ulvila-Pori -akselille nauttimaan kiireettömästä juhannuksesta ja valmiiksi katetuista ruokapöydistä. Tack och Hej!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidätän täyden oikeuden poistaa huonot, tyhmät, vittumaiset tai muuten vaan turhat kommentit :)