Modernia vihanhallintaa.

Varmaan, arvon vanhempainkollegat, tiedätte sen monitahoisen tunteen kun vauvalla on periaatteessa kaikki hyvin, on kuivat vaipat, maha täynnä ym. juoksevat asiat kunnossa, ja pitäisi käydä nukkumaan.
Vauva on jo hyvän aikaa hieronut silmiään ja haukotellut, joten kaiken järjen mukaan nukutuksen tulisi olla lastenleikkiä.

MUTTA

Samalla sekunnilla kun vauvan asettaa sänkyyn/rattaisiin nukkumista ajatellen, alkaa aivan perkeleellinen huuto. Tai ei ihan heti. Ensiksi vähän ähkitään ja kitistään, sitten jo rehellisesti itketään. Ja lopulta, yleensä noin kahden minuutin kuluttua nukuttamissessioiden alkamisesta, on ilma sakeanaan äänisaasteesta, jonka veitsenterävän aaltomuodon kerrannaisvaikutuksia voisi kevyesti verrata kiinalaiseen vesikidutukseen. Lisäksi, varsinkin julkisissa tiloissa, täytyy huomioida nukutushuudon moraalinen aspekti. Nimittäin se, että olet joka suhteessa maailman paskin ja epäonnistunein vanhempi, kun lastasi tuollaisen huudon edestä rääkkäät.

Tiedätte siis tuon edellämainitun?

Sitten tiedätte varmaan myös, että on olemassa ihmisiä, joita tuollainen huuto ei ärsytä. Ihmisiä, jotka kylmän rauhallisesti, ilmeenkään värähtämättä jatkavat nukuttamista, kunnes vauva tuhisee onnellisena unillaan. Näiden ihmisten joka-aamuinen mielialalääkecocktail varmasti auttaa säilyttämään anneliauermaisen tyyneyden tilanteessa kuin tilanteessa.
Sitten on näitä meikeläisiä, siis meitä, jotka emme kestä pienintäkään ärsykettä ilman, että kerromme sen huutaen, luovien kirosanojen terästämänä, koko maailmalle.
Empiiristen tutkimusteni sekä puhtaan maailmanparannushaluni johdosta haluan antaa teille, jotka koette kuuluvanne minun kanssani samaan ihmistyyppiin, muutaman neuvon.

1.Jos nukutus tapahtuu ulkona, varaa taskuusi pieniä kiviä, joita voit huudon yltyessä lisäillä kenkiisi. Terävät iskut jokaisella askeleella auttavat kanavoimaan kumuloituvaa vitutusta pois viattomasta ihmislapsesta ja hänen edesottamuksistaan.
Sisätiloissa nukutettaessa huulten pureminen veren maistamiseksi ajaa saman asian.

2.Mieti, ketä/keitä ihmisiä haluaisit väkivalloin vahingoittaa, jos tällainen brutaali teko sinulle sallittaisiin. Kuvittele mukilointi mielessäsi hidastettuna ja erittäin yksityiskohtaisesti.

3.Ajattele sitä tilannetta, kun vaunuissa huutava lapsi on joskus samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Silloin sinulla on todennäköisesti asuntolaina maksettuna, kesämökki/vene/museoauto/kotistudio tjms. turha mutta ihana ikuisuusprojekti hoidettuna itsellesi ja TALO TYHJÄNÄ JÄLKIKASVUSTA!
Kosto on paras motivaattori tässäkin asiassa.

4.Kuvittele sydän vahingoniloa täynnä, kuinka paha krapula kaverillasi/sisaruksellasi on seuraavana päivänä, kun mokoma lähti (taas) yllättäen lounaalta suoraan viihteelle.

Jos mikään edellämainituista neuvoista ei auta niin:
"Oisko hei kannattanu vähä miettii seuraamuksia ennenko heittää rojut torveen/pullat uuniin?"

Tack och hej, lähdetäänkin tästä leikkipuiston kautta valmistautumaan iltatoimiin :)